Nemo ei ole mikään sylikissa eikä varsinaisesti mikään erityisen ihmisläheinen niin, että hakisi kontaktia tai läheisyyttä. Se on tyypillinen aristokraattinen britti, että palveluskunta tulkoon luokseni ja arvaatkoon itse, milloin haluan rapsutuksia ja leikkihetkiä (lue: haluan niitä aina, mutta on todella alentavaa kerjätä mitään). Ilme onkin aina ylimielinen ja lähinnä tyytymätön. Etutassut ristikkäin toistensa päällä Nemo tarkastelee maailmaa omaan tyyliinsä ja valta-asema osoitetaan makoilemalla erityisesti sohvan käsinojalla. Kun se on tyytyväinen, katse on huoneeseen päin, tyytymättömyys ilmaistaan kääntämällä takapuoli palveluskuntaan päin. Nemo on tehnyt käsinojalla makaamisesta oman taiteenlajinsa: se levittäytyy neliskanttisen nojan päälle kaikki raajat levälleen ja näyttää lähinnä ylisuurelta lepakolta.
Toinen erikoisuus on, että Nemo tykkää saunomisesta. Se haistaa heti, kun sauna laitetaan päälle ja jääkin usein moukumaan kylpyhuoneen oven ulkopuolelle, että eikö sinne saunaan jo pääse. Se asettuu keskimmäiselle lauteelle oman pyyhkeensä päälle ja keikistelee ja kehrää (lue: kurnuttaa) kuin pieni kissanpentu. Sauna on ainoa paikka, missä Nemo rentoutuu täysin ja nauttii ja osoittaa tyytyväisyytensä. Tämä johtuu osittain varmaan myös siitä, että kuuma sauna on ainoa paikka, jonne Kanelilla ja Velholla ei ole pääsyä. Sen ei siis tarvitse koko ajan toisella silmällä kytätä, tuleeko joku lähelle tai mitä muut kissat puuhaavat. Nemo on myös pennusta lähtien pitänyt vedestä. Se tykkää katsoa, kun vesi valuu pintaa pitkin ja nuorempana, jolloin ei vielä uskaltautunut saunan lauteille asti, se odotti suihkun puolella sitä, kun löylyvesi alkaa valua kohti viemäriä. Nykyään se jaksaa olla kuumassa saunassa yhtä pitkään kuin isäntäkin eikä ole moksiskaan, kun heitetään löylyä.
 |
| Nemo lempipaikallaan vanhan ja kauhtuneen sohvamme käsinojalla. |
Vaikkei Nemo olekaan mikään ihmisläheisyyden perikuva, se ei tarkoita, etteikö se olisi kiinnostunut kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu. Nemo on nimenomaan tarkkailija. Mitä tahansa tapahtuu tai tehdään, Nemo tulee viereen katsomaan. Esimerkkinä tästä, että se usein hyppää vessanpöntön kannen päälle katsomaan omistajansa aamun meikkaustuokiota ja haluaa haistella kaikki puikot ja purtilot erikseen. Se jopa tietää, että kun poskipunaa levitetään, niin se on viimeinen vaihe eikä muuta mielenkiintoista ole enää tulossa, ja poistuu siis paikalta.
Olemme tulkinneet asian näin: koska Nemon turkki on silkkisen pehmeä, mikään muu maailmassa ei voi olla pehmeämpää, joten Nemo inhoaa kaikkea pehmeäntuntuista materiaalia. Se mm. kiertää kylpyhuoneen maton reunoja pitkin ja jos joutuu pakosta astumaan sille, näyttää kuin matto polttaisi tassujen alla. Mutta kaikki karheat alustat saavat sen kieriskelemään tyytyväisyydestä. Sille on siis täysin turhaa tarjota upottavan pehmeitä ja untuvaisia kissanpetejä tai peittoja.
Nemo ilmaisee myös omistajuutensa laittamalla tassunsa lehtien ja tavaroiden päälle. Se asettautuu aina niin, että tassu ulottuu puhelimen, sanomalehden, silmälasikotelon, kaukosäätimen... päälle. Ja jos teet pöydän ääressä tietokoneella töitä, Nemo hivuttautuu hiljalleen niin, että lopuksi makaa puoliksi näppäimistöllä. Lähtökohtaisesti ihan kaikki kuuluu Nemolle ja aristokraattiseen tyyliin se ilmaistaan hyvin hienovaraisesti, mutta varmasti, ettei asiasta jää kenellekään mitään epäselvää.
 |
| Nemo järjestelee valokuvia ja papereita tai siis ilmaisee, että ne ovat kaikki sen. |
 |
| Kuka sanoo, että kotona työskentely on yksinäistä puuhaa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti