Kissatrio + 1 – uusi vuosi, uudet seikkailut

Kissatrion ”lisuke” Patina on ottanut pomon paikan pysyvästi. Tämä puolivuotias ketunpentu hallitsee kissatrioa isolla egollaan ja rohkeudellaan. Patina ei pelkää mitään ja on melko pian huomannut, että kaikki muut pelkäävät herkästi ihan kaikkea. Joten ei ole ollut kovin suuri työ päästä hallitsemaan kissatrioa. Kanelikin on luovuttanut jo tässä taistelussa, vaikka aluksi yrittikin pitää kiinni omasta johtajuudestaan. Mutta Patina on nopeudellaan masentanut jopa ikiliikkuja-Kanelinkin – aiemmin Kaneli oli aina se, joka ehti joka paikkaan ensimmäisenä (vei lelut ja herkut). Nyt Kaneli-raukka on kohdannut voittajan ja joutuu katsomaan vierestä (yhdessä Nemon ja Velhon kanssa, jotka ovat jo aiemmin tyytyneet osaansa), kun Patina leikkii. Tästä huolimatta kaikki kissat hyväksyvät Patinan täysin ja nukkuvat hyvässä sovussa vierekkäin milloin missäkin kokoonpanossa.

Ketunpentu on vallannut Nemon paikan.

Patina on myös kasvanut hurjalla vauhdilla. Syyskuussa meille saapunut pieni ruippana on nyt jo yli kolmekiloinen vanttera ”teini”. Patina on selvästi myös ruumiinrakenteelta isokokoinen – tassut ovat paksut ja vantterat ja häntä todella pitkä. Jo nyt Kaneli näyttää hentoiselta Patinan vieressä ja jopa Nemokin lähes samankokoiselta, vaikka ikäeroa on reilusti. Ainoastaan Velho näyttää vielä selvästi suuremmalta. Saa nähdä onko tässä pennussa jotain metsäkissan perimää ja kuinka kookkaaksi se sitten lopulta kasvaakaan.

Huvittavaa on myös seurata, kuinka Patina vähitellen muita kissoja seuraamalla omaksuu itsekin erilaisia uusia tapoja: kuinka kaikkea ruokaa ei kannata suoralta kädeltä syödä, vaan on hyvä odottaa, onko tulossa jotain vielä parempaa. Kaikkia keittiöön saapuvia kaksijalkaisia kannattaa seurata tarkasti, jos niillä olisi jotain herkkua annettavana – ja aina kannattaa vähän kerjätä, vaikkei olisikaan (tässä Velho näyttää väsymätöntä esimerkkiä – se istuu kuin patsas jähmettyneenä ja jaksaa odottaa mahdollisesti annettavaa herkkupalaa, jota se ei todennäköisesti edes syö). Patina on myös oppinut muiden kissojen hieman arveluttavan ”leikin”, jossa kytätään hyökkäysasennossa aina sitä, joka on asioimassa vessassa ja hyökätään kimppuun, kun tämä yrittää vauhdilla päästä ovenraosta karkuun. Kanelille tämä edelleen aiheuttaa välillä niin suuria paineita, ettei se uskalla mennä sinne yksin varsinkaan pidemmäksi aikaa ja kutsuukin palvelusväkeä apuun tiukalla miukumisella. Palvelusväki sitten seisoo oviaukossa ja turvaa rauhallisen vessakäynnin ja hätistelee ”pedot” vähän kauemmaksi. Jokainen tosin saa tuntea nahoissaan saman kohtalon, mutta muille kuin Kaneli-raukalle se ei tunnu olevan sen suurempi ongelma.

Patina ottaa rennosti ja odottelee rapsutuksia.

Patina nauttii edelleen tosi paljon rapsutuksista ja läheisyydestä, mutta teini-ikään tietysti kuuluu, ettei sitä sovi näyttää. On tosi harmillista, kun huomionosoitukset tuntuvat niin pahuksen hyvältä eikä millään malttaisi olla sylissä ja antautua täysin hemmoteltavaksi. Tosin Patina on oppinut myös itse ilmaisemaan, että NYT on hyvä hetki rapsutella ja joskus tulee jopa ihan kerjäämään hyväilyjä. Patina tervehtii sekä muita kissoja että meitä ihmisotuksia pienellä kujerruksella. Muuta ääntä siitä ei sitten lähdekään.

Päivisin ei myöskään kannata tuhlata liikaa energiaa leikkimiseen ja juoksemiseen, vaan se tulee säästää siihen, kun isäntäväki sammuttaa valot ja käy nukkumaan. Patina villitseekin helposti koko lauman juoksemaan, kun ne muutoin nukkuisivat täysin tyytyväisenä ja rauhassa koko yön. Onneksi mitään varsinaista pahantekoa ei Patina ole harrastanut, vaikka ihan pentuna uhkaavasti näytti siltä, että se olisi erityisen kiinnostunut kaikista johdoista. Nyt se kiinnostus on onneksi lopahtanut ja virikkeitä ja tapahtumaa on sen verran riittävästi, ettei tarvitse keksimällä keksiä ajanvietettä. Uteliaana pentuna sen täytyy tietysti tutkia kaikki paikat ja löytääkin jatkuvasti jotain uutta ihmeteltävää.

Meillä on tullut tavaksi laskea aina kissat (”Nemo, 1, 2, 3”) ennen kuin viimeinen henkilö lähtee ulos. Nyt se on entistäkin tärkeämpää, koska Patina ei mau´u, vaikka jää oven taakse, vaan istuu siellä hiljaa niin kauan, että joku tajuaa tulla sitä etsimään. Ainoa vihje tahattomasta piilopaikasta on toisten kissojen haahuilu lähistöllä. Jos jossain tapahtuu jotain, on Patina paikalla – AINA. Jos näin ei ole, on varsin todennäköistä, että se on jumissa jossain oven takana. Lähes päivittäin sitä saakin etsiä, koska se on niin nopea ja äänetön, että vaikka kuinka yrittää sulkea oven ja katsoa, ettei sinne jäänyt ketään, niin sieltähän sen Patina aina löytyy. Onneksi töihin lähtöä nopeuttaa se, että Patina on oppinut Kanelilta tavan odottaa palloksi rutistetun paperinpalan (yleensä joku kauppakuitti) heittoa ennen ovesta ulosmenoa. Ja jos Patina ei ole kytiksellä eteisessä siinä vaiheessa, kun puet ulkovaatteita, niin on melko varmaa, että se on jäänyt jumiin jonnekin suljetun oven taakse. Siksi aina viimeiseksi ennen lähtöä: näköhavainto kissoista - Nemo, 1, 2, 3.