Velho on kolmikon nuori, iso kolli. Todennäköisesti siitä tulee huomattavasti suurempi kooltaan kuin mitä Nemo nyt on. Velho on luonteeltaan lupsakka ja rauhallinen. Se on sellainen "peräkammarin poika" - hieman yksinkertainen ja laiska, mutta lempeä ja hyväntahtoinen. Velhollakin on toki omat omituisuutensa. Se kerjää nykyään aina keittiössä jotain (ei raukka oikein tiedä mitä, koska oikeastaan mikään herkkupala ei sille kelpaa). Se istuu tapittaa keittiön tisikipöydän edessä ja odottaa, että joku katsoo sitä ja sitten se maukaisee (ja perään haukottelee), tämä saattaa toistua useaan kertaan. Jos sitä ei huomaa, se venyttäytyy täyteen pituuteensa pöydän reunalle ja ojentelee tassujaan kynnet edellä hamuten huomiota. Jos nostat sen syliin, se kiemurtelee heti pois, mutta ei lähde mihinkään. Sama kerjuuprosessi alkaa alusta.
Velho on meillä nimetty myös "opaskoiraksi", sillä on tapana seurata ihan jalan vieressä (joskus ärsyttävästi jalkojen edessä tupeksien) ja se yrittää arvata, mihin suuntaan olet menossa, että se ehtii olla puoli askelta sinun edelläsi. Jos arvaus on väärä, et menekään keittiiöön vaan kylpyhuoneeseen, Velho ryntää täydellä vauhdilla, koska sillä on tarve olla aina ensimmäisenä siellä, mihin oletkin menossa.
Velho ei pidä vedestä (tai tarkemmin sanottuna valuvan veden äänestä), jos se sattuu olemaan saunassa ja suihku avataan, niin alkaa todella kova maukuminen, koska se ei kertakaikkiaan kestä olla samassa tilassa, jossa vesi valuu. Toisaalta se saattaaa itse hyvnkin seistä tassu tai kaksi vesikupissa (tai joskus häntä) eikä huomaa sitä itse lainkaan.
Poikueen pennut jouduttiin vierottamaan emostaan liian aikaisin emon oman terveyden vuoksi ja Velho tuntuu selvästi kärsivän tästä enemmän kuin sisarensa Kaneli. Velholla on läheisyysongelmia eli kovasti se haluaa olla lähellä, mutta ei oikein tiedä itsekään, mikä olisi se tapa, jolla sitä läheisyyttä voisi ottaa vastaan. Nemon se on ominut heti alusta asti "emokseen" ja Nemon lähellä Velho viettäisi kaiken aikansa, jos vain Nemo olisi siihen suostuvainen. Mutta koska näin ei ole, niin Velhon on ajoittain tyydyttävä ihmisseuraan. Se hakeutuu kyllä helposti lähelle ja viereen, mutta syliin ei tule koskaan eikä myöskään oikein osaa nauttia rapsutteluista eikä silittelyistä. Nautinnollisin rapsuttelun muoto taitaa olla furminaattorilla harjaaminen. Joskus se kuitenkin yllättää tulemalla sänkyyn viereen ja kehrää omaa hassua ja kovaäänistä kehräystään (kuulostaa rikkinäiseltä ruohonleikkurilta) ja haluaa, että sitä rapsutetaan poskista ja niskasta.
 |
| Velhon lempipaikalla ja lempiasennossaan esittellen huikean pitkiä etutassujaan. |
 |
| Utelias Velho ehtii joka paikkaan! |
 | ||
| Näinhän se Velho haluaisi makoilla Nemon kyljessä kaiket päivät. | |
