Kissatrion omituisuuksia, osa 1: Kaneli

Kaikillahan meillä on omat ominaispiirteemme ja kotkotukset - näin myös kissatriolla. Jokainen trion jäsen on todellakin omanlaisensa persoona ja sen myötä omaavat myös omanlaiset omituisuudet. Ensimmäisessä osassa esitellään Kaneli - meidän parivuotias tyttökissamme.

Kaneli on luonteeltaan vilkas. Jos Kaneli olisi ihminen, voisi hyvin epäillä, että sillä olisi ADHD - niin vilkas ja "hermoheikko" yksilö on kyseessä. Kaneli vaatii paljon huomiota ja ennen kaikkea tapahtumaa - kyllästyy nopeasti, koko ajan pitäisi olla jotain toimintaa ja mielellään vielä jotain uutta. Meillä onkin kaikenlaisia pahvilaatikkoviritelmiä olohuoneessa koko ajan ja niitä sitten muokkaillaan lähes päivittäin vähän erilaiseksi. Näin mielenkiinto pysyy yllä.

Kaneli on kissatrion jäsenistä ehdottomasti myös ihmisläheisin. Sylikissa se ei ole, mutta tulee kyllä itse lähelle ja syliinkin (kunhan et ota siitä kiinni ja pitele paikoillaan) ja on kova puskemaan. Hakee kovasti läheisyyttää ja hellyyttä (kun siis itselle sopii). Tulee myös välillä nukkumaan joko ihan viereen tai jopa rinnan päälle (pieni epäilys kuitenkin on, että laihana ja luisevana sillä on vaan niin kylmä, että haluaa tulla lämmittelemään....)

Kaneli saa juoksuhepulikohtauksia päivittäin. Sillä alkaa selkä nykimään (näkyy ihan fyysisesti ulospäin - kuin vieteripiikkejä purkautuisi selkärangasta) ja sitten mennään - ja kovaa! Eli näyttää siltä, että sillä on niin paljon energiaa, että se purkautuu suorasuihkuna ulos - vähän niin kuin olisi rakettimoottori takapuolessa. Energiapurkaukset suuntautuvat joskus myös kohtisuoraan ylös eli saa sellaisia hyppykohtauksia, että hyppii korkealle seinälle useamman kerran peräkkäin ilman mitään erillistä syytä.

Heikkohermoisuus näkyy myös arkuutena eli Kaneli on todella herkkä kaikenlaisille äänille. Vaikka on todella utelias ja ihan joka paikassa aina ensimmäisenä, niin on samalla hyvin pelokas kohtaamaan tuntemattomia asioita. Eli niin kovin rohkea tyttökissa muuttuu hetkessä arkajalaksi, jos jotain ennalta-arvaamatonta tapahtuu ja piiloutuukin heti veljensä Velhon taakse, joka on puolestaan niin ihanan yksinkertainen, ettei tajua yleensä edes pelätä mitään.

Omituinen käytös on hioutunut huippuunsa hiekkalaatikolla. Kaneli ei malta olla laatikolla tarpeeksi kauan, että saisi tarpeensa tehtyä ja siksi alkoi tekemään tarpeensa laatikon viereen lattialle. Onneksi pienestä kissasta tulee vain kuivia papanoita, jotka oli helppo korjata, mutta silti se oli suunnattoman ärsyttävää. Syy tähän käyttäytymiseen on myös siinä, että jostain syystä vessakäynneistä on tullut jonkinlainen metsästysleikki kaikkien kolmen kesken. Laatikolla asioivaa on oven takana kyttäämässä kaksi muuta valmiina heti hyökkäämään. Kaikki kolme tekevät tätä samaa - siis myös Kaneli itse - ja osaavat näin myös itse varautua siihen vuorollaan. Yritimme Kanelin kohdalla ratkaista ongelmaa niin, että laitoimme laatikot päällekkäin, jolloin ylemmästä näkee paremmin ja sieltä on helpompi hypätä ja saada kovempi vauhti, kun lähtee ulos vessasta. Osittain tämä toimikin, mutta edelleen jatkui tarpeiden teko laatikon viereen aina silloin tällöin.

Me sitten kaikessa viisaudessamme aloimme palkitsemaan Kanelia aina kunnollisen suorituksen jälkeen, jolloin papanoita ei tarvinnut enää siivoilla vessan lattialta. Sillä seurauksella, että fiksu tyttökissamme nyt ilmoittaa kovaan ääneen jo etukäteen aikeensa mennä laatikolle (ja jos et heti ymmärrä tai kuule, niin osaa kyllä laittaa volumea kovemmalle) ja että sinne täytyy tulla pitämään vahtia (ja tietysti palkita hyvä suoritus jälkikäteen). Eli olemme nyt siis kakkavahteja! Mikäli et mene pyynnöstä (lue: vaatimuksesta) vahtimaan vessaan, että neidillä on rauhallinen hetki ja tarpeeksi aikaa tehdä tarpeensa, papanakasa ilmestyy lattialle laatikon viereen. Onhan se tietysti pienempi paha käydä hetki seisomassa laatikon vieressä kuin korjailla jätöksiä lattialta, mutta ajoittain tulee kyllä mieleen, että onko tässä mitään järkeä ja tekeekö kukaan muu mitään näin älytöntä.

Koska kyseessä on älykäs kissa, se tietysti odottaa vielä, että joku on kotona ennen kuin menee laatikolle (koska haluaa palkkionsa tehdystä työstä) eikä siis turhaan käy esim. päivän aikana itsekseen siellä. Näin meitä on sitten usein jo eteisessä vastassa äänekäs tyttökissa, joka komentaa sinut ensimmäisenä vessaan ennen kuin kengät on ehtinyt kunnolla riisua. Palvesluväki tietäköön paikkansa!

Virikkeitä kolmikolle

Aloimme miettiä, mitä keksiä lisävirikkeeksi yliaktiiviselle Kaneli-kissallemme. Vaikka kuinka sen kanssa leikkii, niin hetken päästä se naukuu jo suureen ääneen, että "ON tylsää!". Pojat ovat molemmat laiskanpuoleisia eikä niistä ole kuin ajoittain juoksukaveriksi.

Rakensimme asuntomme pitkän käytävän katonrajaan hyllyt. Ne on tehty käytävän lasiovisten hyllyköiden yläpuolelle, josta pääsee hyppäämään ylöspäin. Seinälle tehtiin muutama pieni askelma, joita pitkin sitten Velhokin voisi mahdollisesti sinne joskus kiivetä. Kuinka kävikään? Kaikki kolme kissaa olivat ihan hullun innostuneita näistä hyllyistä ja uusista näkymistä. Jopa Nemo, joka ei koskaan kiipeä sohvaa korkeammalle, innostui kampeamaan itsensä katonrajaan. Ensin ajateltiin, ettei se pääse sieltä ikinä alas, koska alastulo on sille todella hankalaa lyhyiden jalkojen ja möhköisen olemuksen vuoksi. Toisin kävi - sinne se meidän harmaa herra juoksee kuin nuori kolli eikä sillä ole ollut minkäänlaisia hankaluuksia liikkua kumpaakaan suuntaan. Kaikki kolme ovatkin aktivoituneet ihan mielettömästi ja Kaneli varsinkin nauttii siitä, että on paikka minne kiivetä.

Aluksi olikin aikamoiset reviirikisat hyllyjen herruudesta - varsinkin Kanelin ja Velhon välillä. Ajoittain näytti siltä, että Velho kampeaa massallaan Kanelin sieltä väkisin alas, mutta onneksi ei mitään koskaan sattunut. Kaneli on niin nopea ja erinomainen hyppimään, ettei sillä ole mitään vaikeuksia hyppiä hyllyltä toiselle suoraan (vaikka Velhon yli). Kaneli myös hyppää kevyesti suoraan hyllyille käyttämättä mitään askelmia välissä.

Kokeilu on siis onnistunut yli odotusten. Nykyiset hyllyt eivät kauneudella koreile ja tarkoituksena onkin suunnitella oikeasti tyylikkäät ja toimivat hyllyt. Hyllyt on päällystetty eteisen matolla, jota saa ylijäämäpaloina edullisesti. Näin ne eivät ole liian liukkaita ja niistä saa kynsillä hyvän otteen kovassakin vauhdissa. Tuotekehitystä on vielä tehtävä, mutta tämä on ollut hyvä alku ja erinomainen todistus siitä, että ne toimivat ja ennen muuta kestävät myös painavien kollien rymistelyn ylös ja alas kymmeniä kertoja päivässä. Hyllyt ovat olleet käytössä puolisen vuotta.

Sen lisäksi, että kissoille avautui ihan uusi maailma ja ulottuvuus, ne pääsevät sinne pakoon myös meitä ihmisiä. Näkee selvästi, kuinka ne nauttivat siitä, että saavat olla ihmisten päiden yläpuolella ja voivat katsoa meitä alaspäin. Hyllyt tarjoavat myös rauhallisen paikan levätä ja vetäytyä pois "näkyvistä", vaikka öitään siellä ei ole vielä kukaan nukkunut.

Kaneli kurkkii hyllyyn tehdystä aukosta. Se pystyy myös halutessaan kevyesti hyppäämään "sukkana" aukosta sisään.

Koko "jengi" leveämmällä hyllyllä patsastelemassa.

Lelukepillä juuri ja juuri yltää leikittämään. Velhokin uskaltautuu leikkimään ja roikkumaan aukosta.