Ihana karvaturrimme Elmeri poistui luotamme 26. helmikuuta 2012. Tällöin vannoin mielessäni, ettei meidän talouteemme koskaan – ei siis koskaan – tule uutta kissaa. Niin sydäntä riipaisevaa luopuminen rakkaasta lemmikistä oli.
Enpä tiennyt silloin, että 6. helmikuuta pieni ja hassunkurinen Nemo-kissa oli tullut maailmaan vain löytääkseen tiensä meidän luoksemme. Äitienpäivänä samana keväänä 2012 haimme tämän luppakorvaisen brittikissan kotiimme. Ihan puhdasrotuinen se ei (myyjän vakuutteluista huolimatta) kyllä ole, sen todistaa vielä tänäkin päivänä lurpallaan oleva pienen pienet korvat, jotka eivät ole kasvaneet kollin myötä yhtään suuremmiksi.
 |
| Nemo pentuna |
|
 |
| Onko kyseessä kissa, pesukarhu vai pieni Mangusti? |
 |
| Nappisilmä matkalla eläinlääkäriin. Ei kysettäkään, että uskaltaisi tulla kopasta ulos... |
Nämä pienet luppakorvat tekevät kissastamme erikoisen näköisen ja loppujen lopuksi emme ole ihan vakuuttuneita onko kyseessä edes kissa vai joku pieni karhunpentu. Rodulleen tyypillisenä se on utelias ja seurallinen, mutta samalla äärettömän ylimielinen ja itsellinen. Syliin ei tule koskaan ja harvoin antaa edes itseään kovinkaan paljon hellitellä. Viihtyy siellä missä muutkin, mutta aina sopivan matkan päässä (juuri sen verran kaukana, ettei käsi yllä koskettaman).
 |
| Nemo vuoden ikäisenä (kasvaa kolme vuotiaaksi asti) |
Nemolle päätimme sitten ottaa kissakaverin, koska seurallisena otuksena se joutui viettämään liian paljon yksikseen ja alkoi ajoittain tuntua hieman apaattiselta vain nukkuessaan päivät pitkät. Tarkoituksena oli ottaa toinen kollikissa ja mahdollisesti jo pentuiän ohittanut rauhallinen kaveri. Toisin kävi siinäkin. Joulukuussa löysimme Rekku-Rescuen sivuilta mukavan oloisen kissan ja otimme yhteyttä.
Keskustelun yhteydessä kävi kuitenkin ilmi, että huushollimme kokoonpano vaihtuu liian usein (porukkaa tulee ja menee) ja alustavasti valitsemamme kissa kaipasi rauhallisempaa ympäristöä. Meille ehdotettiin, että tulisimme katsomaan poikuetta, jossa on viisi kissanpentua – kaikki reippaita pikku otuksia. Sieltä jo mielessämme valitsimmekin mahdolliseksi perheenjäseneksi mustan pikkukollin Velhon.
 |
| pikkuinen Velho |
Kun sitten kävimme Velhoa katsomassa, kävikin ilmi, että kaikki kissat olivat syötävän ihania ja emme pitäneet mahdottomana ajatuksena ottaa niistä mukaamme kaksi pentua. Valintaprosessi ei kyllä ollut ihan täysin meidän, koska pienen pieni Varpu-kissa lyöttäytyi ensi hetkestä lähtien makaamaan ja nukkumaan jalan päälle eikä lähtenyt siitä mihinkään. Se valitsi meidät! Ihastuimme tähän sinnikkääseen ja pelottomaan pikkukissaan niin paljon, että päädyimme sitten ottamaan kaksi kissaa.
 |
| Pienen pieni Kaneli (ent. Varpu) |
Velho sai pitää hauskan ja kuvaavan nimensä, mutta Varpu-kissa sai meillä nimeksi Kaneli. Velho eli pikkuhukka on yhtä musta kuin Nemo on harmaa, molemmilla turkista erottuu ainoastaan silmät, jotka tapittavat pyöreinä. Velhon silmät tosin kyllä usein harittavat sinne sun tänne. Luonteeltaan Velho on utelias, kiltti, mutta vähän "tampio". Menee ennemmin voimalla kuin viekkaudella. Jo nyt Velho on siskoaan puolet suurempi ja näyttäisi tulevan melkoisen kookkaaksi kissaksi. Ajan kanssa varmaan hyvä painikaveri Nemolle. Valokuvia Velhosta ei oikein tahdo saada, muuta kuin "musta möykky" - kaksiulotteinen karvakasa, josta ei erotu muuta kuin joskus hyvällä tuurilla silmät.
 |
| pikkukissat 12 vkoa, ensimmäinen ilta kotona. |
|
 |
| Velhon ja Kanelin lempipaikka (kun vielä mahtuivat hyvin nukkumaan vierekkäin) |
 |
| Pikkuiset "turvassa" ja Nemo pitää vahtia. |
 |
| Velho ja Kaneli nyt 5 kuukautisina. |
Kaneli eli aavikkokettu on pikkuinen, hoikka ja vikkelä otus. Täysin peloton ja älykäs raidallinen tyttö. Voittaa veljensä nopeudessa ja viekkaudessa. Todella suloinen sydämenmurskaaja, joka ei kuitenkaan ole aina mitenkään viaton söpöliini vaan veljensä tavoin ihan hirveä rasavilli.
Molemmat ovat kuitenkin (toisin kuin rakas Nemo-kissamme) ihania sylikissoja, tulevat lähelle ja ovat todellisia kehruukoneita. Velho tosin pitää Nemoa myös omana emonaan ja tunkee syliin ja imeskelee sen turkkia. Tästä Nemo ei todellakaan välitä, mutta lupsakka Velhokki ei pienistä murinoista hätkähdä ja yleensä käykin niin, että on isomman väistyttävä ja poistuttava paikalta saadakseen olla rauhassa. Mutta ajoittain viihtyvät kyllä hyvin keskenäänkin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.
 |
| Kaikki kolme sulassa sovussa (perspektiiviharha: Kaneli on todellisuudessa puolet pienempi poikia) |
Nyt meillä on siis kolme kissaa! Ajoittain sitä oikein hätkähtää kissojen määrää, kun kaikki kolme yhtäaikaa tapittaa jalkojen juuressa. Tästä alkaa meidän seikkailumme!
